The Latest Shakes of the Sasha W/P

Keijo Tanskanen



Consciousness of the real performance of a product needs an elimination of exaggerations. In discussions of the best speaker or other equipment, talks like “nowhere near” or “far better” look very much foolish to me. The reason for this is the experience which I and my domestic colleagues have had. The performance level of the best components and equipment, despite even strong personalities, seems to get closer to each other as a whole. Actually, this mantra inspired me greatly to write this review as well.

Several excellent reviews have already been written about the Wilson Audio Sasha W/P, for example by Alan Sircom, Robert Harley, Paul Bolin and Holger Biermann among others. Some time ago, I was going to write as well, but thought that everything meaningful was already said and gave up the idea. But now, being more familiar with plenty of partially confusing writings in the Internet, I changed my mind.

I decided to purchase the Sasha W/P after the very first listening in autumn 2009. Those days, I had not read any reviews of the speaker and I was just curious to listen to a new incarnation of the W/P. Never have I made so fast decision of an audio equipment purchase than I did at that time. What I experienced in TL Audio made me totally convinced of the qualities of the speaker. That time I also guessed that the Sasha W/P will shake speaker markets much more than its predecessor the W/P 8 did. Now, we can see that this really has happened.

In the following text, I will declare how my Sasha W/P has been performed in my listening room and what kind of comparison thoughts I have. If you have read the previously mentioned reviews of the Sasha W/P, you already know a lot of its sonic features. Anyway, I hope that I can give you some extended details and probably a couple of “corrections” as well.

Listening room and setup

My listening room is about 25 square meters and has a strong acoustic treatment. It has also wooden walls, several small windows, a self made bass trap (a separate front wall) and several diffusers and dampeners. Although I lived very happily with the W/P 7 in this room, the Sasha W/P has delivered even more! Besides big rooms, the Sasha W/P seems to suit very well into relatively small rooms as well, but only when rooms have lighter walls and/or otherwise suitable acoustics. I don’t believe it performs optimally in very small rooms where for example Sophia 3 may perform smoother.

Some audiophiles or even authors say that good speakers do not need careful placement and setup. Please, don’t believe them; these actions may have dramatic influences into the sound! Just like the Wilson manuals tell us, speakers need careful and patient setup and placement. So does the Sasha W/P, specifically, because it is clearly a more complex speaker to setup than speakers on average. But, the job surely rewards! The placing of my pair was done as guided, but for the best balance and soundstage, I did a tad less in-toeing that was recommended. Additionally, the listening chair had to be located a bit more away from the back wall than at the time of the W/P 7.

Nowadays, I have Audionet’s top of the line electronics and matched Transparent Reference MM signal cabling, which seem to be superb partners for the Sasha W/P. Especially Audionet Max monoblocks are tremendous amplifiers and feed the speaker without a tiniest hint of strain. This is exactly what the Sasha W/P also needs.


In my listening room, the Sasha W/P delivers very flat and extensive tonality. This has been verified by a couple of measurements as well. Only the very lowest frequencies around 30 Hz and a very narrow single mode at 140 Hz are a bit overdosed because of the room modes. Otherwise, the frequency response is very smooth from top to bottom, where it actually reaches 20 Hz without significant attenuation! In my opinion, the slight treble peaking at the 20 kHz, which can be seen in some measurements, is no true lack at all, in practise. One must remember that the frequencies around 20 kHz attenuate more effectively in the air than lower frequencies do, and our ears are more insensitive for frequencies as high as these. The other features of the treble are much more important.

You have very likely heard about the importance of dynamic contrasts and harmonic expression, the design goals of David Wilson. Those goals can be easily recognized in the performance of the Sasha W/P. The music is represented cleanly, realistically and beautifully, no matter if it has forte parts or smallest nuances. There are just no lacks in dynamics, speed and control! Also, the harmonics of the instruments are greatly reproduced without loosing the warmth of tones. The instruments like violins and guitars sound rich, detailed and correctly textured, very much like in live performances. A couple of competitors, like Sonus Faber Stradivari, may still be a tad ahead in this feature, but usually they lack more clearly otherwise, for example in dynamics.

The concentration on the melodies reveals pitching features of the system. More or less, this can be smudged by equipment and speakers, especially in very lows and highs. The Sasha W/P delivers textures of music samples carefully with great clarity and purity. Because I play guitar, I often learn melodies during listening sessions. Never has this it been so easy than with the Sasha W/P! Besides faultless midrange melodies, I can easily follow the bass and treble lines as well. So, the speaker met my pitching requirements very well.

The bass of the Sasha W/P is simply magnificent and it deserves a part of its own in the writing. Personally, I have not heard better over-all low end performance, only equalled and different. Some monster speakers with proper front electronics may have had a bit more extension and/or a certain kind of slam, but in most cases, the setups have given up in other qualities. Numerous enthusiasts have been totally surprised for example by the church organ performances in my listening room. Even the lowest octave of organs and most demanding kick drum paths have been passed without significant problems and the performance has been much better than expected from the speaker of this size and from the double 8” woofers!

The W/P speakers are widely considered as monitors. With the Sasha W/P, this attitude is still justified, but not a whole truth at all. In my listening room, the Sasha W/P reveals details in a very balanced way without sacrificing other information of the music. I have listened to systems which have been even more revealing, by a hair, but I have never missed this tiny and partially questionable marginal. Practically, I can hear the same details in my listening room as well, but those two or three other reference setups seemed to have had even a tad more clarity and transparency. Targeting the critic to the one component is anyway questionable, because of the other differences in the setups and human frailties. By the way, this is the case in every not-side- by-side comparison!

A well known Finnish audiophile, Mr. Tapani Lappi, has mentioned that Wilson speakers are the masters of a sonic picture. I agree on this, although the differences are not necessarily big ones and for example some of my Audio Physic speaker experiences have been at the same performance level. With my current front end, the Sasha W/P can reproduce unbelievably dimensional and natural-like sonic reproduction of recording spaces, no matter what it is:  a pub, a hall or even an arena. Additionally, it delivers beautifully the sonic images of musicians, their equipment and how they were organized during the performance. Probably, this is not done in the very tightest and promptest way that I have heard, but in a truly very impressively and memorably manner at any rate.

Some comparisons

First, I will describe my thoughts of the differences between the Sasha W/P and the W/P 7. I greatly admire the old W/P 7. It is just a great speaker and is still competitive. As pre-owned and affordably purchased, I think it’s a bargain! I loved its immediacy, fastness and control. Additionally, it delivered a superb bass and great treble already. But, it was not a “perfect speaker”, nor is the Sasha W/P, although being better. The W/P 7 suffered just a bit from leanness and dryness in the upper bass and also slightly from discontinuity and edginess, as did the Maxx 2 as well. In these features, the Sasha W/P takes a clear step ahead. It delivers better neutrality in the bass and midrange, glues the separate parts of the multi-way bandwidths exemplarily and actually better than any of Wilson Audio speakers I have listened to so far. Additionally, the Sasha W/P reproduces richer, more extensive and weighty bass and slightly cleaner treble.

How will then the Sasha W/P succeed in a wider competition? I know there are numerous competitors: Magico S5/Q3, B&W 801D, Sonus Faber Amati/Stradivari, Kef Blade and 207/2, Dynaudio Master Evidence and Evidence Temptation, Focal Maestro Utopia and Acapella High Violoncello II, for instance. As could be expected, I have not been able to make side by side comparisons, but I have experienced most of those speakers, even several times with proper electronics. From the Magico line, I have experienced only Q5, Q1 and V2. In my humble opinion, previously mentioned competitors are all superb speakers and may deliver a sonic heaven for listeners, but only in a suitable listening room, with quality electronics and properly set up. Still, I would bet there are numerous features where the Sasha W/P will be extremely competitive, like the smoothness of the overall performance, which is very important, at least for me. Another absolutely competitive feature is the bass and the lower midrange where Sasha W/P performs astonishingly well. The third, even a trivial strength, is dynamics and its contrasts. The fourth is the way how the speaker reproduces a sonic picture, the soundstaging. I could list even more of these features, but I think it is not necessary any more. You can already see why the Sasha W/P is so high on my list. I admit that there are single features where the Sasha W/P is (very likely) a tad behind some competitors, like in the very end of the detail revelation or in the very end of the treble purity. But, when I look at the whole pallet of features, the Sasha W/P will be among very best ones, easily.


Even now, a long time after the product release, I must say that Wilson Audio have made a great job in the Sasha W/P development, no doubt. Even the look of the speaker is now subjectively very attractive. The only thing which has disturbed me has been the speaker terminals. I can not make mechanically as prompt tightening as I could do with W/P 7 terminals. I don’t know if it is a material issue or because of the slightly loose threads or what. Still, the terminal connections are tight and solid enough, but this could have been done in a more confident way.

Sonically, although not perfect, the practical performance is very, very impressive and still competitive, especially in its price category, and despite some quite desperate claims of “aged elements”. Almost every audiophile knows that Wilson Audio has made long term and great R&D also for the speaker elements. Still, the debate continues. Please, forget those (tech) talks for a while and listen to the music with the Sasha W/P in a suitable room driven by high quality and powerful electronics. This may help you to get the whole idea of the speaker. If not, there are plenty of divergent alternatives. Personally, I will wait with great interest how the W/P will be bettered in the future, but until that, the Sasha W/P is surely one of my reference speakers which I can happily live with.



Frequency response: 20 Hz-22 kHz (± 3 dB)

Impedance: 4 ohms, 1.8 ohms minimum at 92 Hz

Sensitivity: 91 dB (1 W/m)

Price: 35.400 – 37.200 € in Finland (depending on finish)

Warranty: Five years (includes some requirements)

Importer Hifihuone Oy


Associated Equipment:

Analog source: Linn LP 12 (Radikal, Urika, Keel, Ekos II and Akiva) with Akuratum interconnects

Digital source: Audionet ART G3

Preamplifier: Audionet PRE G2

Power amplifiers: Audionet Amp MAX monoblocks

Speaker cables: Transparent Reference MM (MMI)

Interconnects: Transparent Reference MM (MMII) and Transparent Reference MM (MMI)

Power cords: Shunyata Taipan Alpha and Copperhead

Power isolators: 4 x Transparent Power Isolator XL (one for each component)



Tietoisuus tuotteen todellisesta suorituskyvystä edellyttää liioittelujen eliminoimista. Keskusteluissa parhaasta kaiuttimesta tai -laitteistosta usein esitetyt kannanotot ”ei lähellekään” tai ”ylivoimaisesti parempi” vaikuttavat jokseenkin typeriltä, ainakin minusta. Tähän löytyy syy siitä, että sekä omat että lähipiirin harrastajien kokemukset sotivat suurelta osin tätä vastaan. Parhaiden laitteiden suorituskyvyt kun ovat kokonaisuudessaan vaikuttaneet pikemminkin lähestyvän toisiaan, erilaisuuksista ja vahvoista yksilöllisistä piirteistä huolimatta. Tämä näkökulma inspiroi minua myös tätä kirjoitusta tehdessä.

Wilson Audion Sasha W/P kaiuttimista on kirjoitettu jo useita erinomaisia artikkeleita, esimerkiksi Alan Sircomin, Robert Harleyn, Paul Bolinin ja Holger Biermannin toimesta. Jokunen aika sitten olin itsekin aikeissa kirjoittaa omat ajatukseni, mutta sitten ajattelin, että kaikki olennainen oli jo kirjoitettu ja luovuin aikeesta. Nyt, kun olen lukenut netistä runsaasti osin hämmentäviä kirjoituksia, muutin mieleni.

Päätin hankkia Sasha W/P:t ensimmäisen kuuntelukokemukseni perusteella syksyllä 2009. Noihin aikoihin en ollut lukenut vielä ainuttakaan arviota kaiuttimesta ja olin vain utelias kuulemaan, mitä viimeisin W/P-versio kykenisi tarjoamaan. En muuten ole koskaan tehnyt näin nopeaa hankintapäätöstä audiolaitteesta! Se, mitä kuulin ja koin TL Audiossa, vakuutti minut jokseenkin täydellisesti. Kokemani perusteella veikkasin myös, että kaiutin tulee hämmentämään markkinoita huomattavan paljon enemmän kuin mitä edeltäjänsä W/P 8 teki. Tämähän näyttää sittemmin toteutuneen.

Tässä omassa arviossani kuvaan lähinnä sitä, miten kaiutin on toiminut omassa kuunteluhuoneessani ja millaisia ajatuksia minulla on kaiutinvertailujen suhteen. Jos lukija on jo tutustunut aiemmin mainitsemiini Sasha W/P-kirjoituksiin, niin hän tietää jo paljon sen äänellisistä piirteistäkin. Toivon kuitenkin pystyväni antamaan lisäinformaatiota ja mahdollisesti jopa muutaman korjauksen netissä esitettyihin mielestäni virheellisiin tai vääristyneisiin kannanottoihin.

Kuunteluympäristö ja laitteisto

Kuunteluhuoneeni on pinta-alaltaan noin 25 neliömetriä ja omaa melko vahvan panostuksen myös akustiikkaan. Huoneessa on puurakenteiset seinät, useita pieniä ikkunoita, itse tehty massiivinen bassoansa (erillinen seinärakennelma) ja useita diffuusiota sekä vaimennusta tekeviä elementtejä. Vaikka jo W/P 7 istui huoneeseen mainiosti, niin Sasha W/P on kyennyt vieläkin parempaan esitykseen. Suurien kuuntelutilojen lisäksi Sasha W/P:t näyttävät istuvan siis oikein hyvin suhteellisen pieniinkin huoneisiin, mutta vain jos huoneessa on kevyehköt seinät ja/tai muutoin sopivat akustiset olosuhteet. En usko Sashojen toimivat optimaalisesti hyvin pienissä huoneissa. Tällaisissa tiloissa esimerkiksi Sophia 3:t tarjonnevat tasapainoisemman lopputuloksen.

Jotkut audiofiilit tai jopa auktoriteetit väittävät, etteivät hyvät kaiuttimet tarvitse kovinkaan huolellista asennusta ja sijoittelua. Tällaisia väitteitä ei kannata uskoa, sillä näillä toimilla voi olla dramaattisia vaikutuksia lopputulokseen. Kaiuttimien sijoittelu ja kuuntelupaikan hakeminen kannattaa tehdä huolellisesti ja kärsivällisesti, aivan kuten Wilson Audion manuaaleissakin kuvataan. Tämä pätee myös Sasha W/P:iin, itse asiassa erityisesti siihen, sillä se on hankalampi säätää ja sijoitella kuin kaiuttimet yleensä. Tehty työ tuo kuitenkin palkinnon! Tein sijoittelun jokseenkin ohjeiden mukaisesti, päätyen ainoastaan hiukan vähempään sisäänpäin kääntämiseen. Myös kuuntelutuolia piti ottaa hiukan enemmän irti takaseinästä kuin W/P 7:n aikana.

Nykyisin minulla on elektroniikka puhtaasti Audionetin referenssisarjaa, paitsi vinyylisoitin, joka on RIAA-asteineen Linniltä. Kaapelointi on puhtaasti Transparentin Reference MM-sarjaa, paitsi vinyylisoittimen kytkennän osalta, jossa on käytössä Akuratumit. Mielestäni elektroniikka kaapelointeineen istuu Sasha W/P:n kanssa erinomaisesti yhteen. Erityisesti Audionetin Max-päätteet ovat loistovahvistimet ja syöttävät signaalia kaiuttimelle ilman pienintäkään viitettä kireydestä tai ahdistumisesta. Tämä on juurikin sitä, mitä Sasha W/P:t tarvitsevat!


Kuunteluhuoneessani Sasha W/P:t tuottavat tasaisen ja ulottuvat taajuustoiston. Tämä on vahvistettu myös muutamilla mittauksilla. Merkittävää korostusta on vain 30 Hz:n ympäristössä ja yksittäisellä 140 Hz:n pistetaajuudella, nämäkin huonemoodien vaikutuksesta. Muutoin balanssi on varsin tasainen aina ylhäältä pohjimmaisiin taajuuksiin, saavuttaen itse asiassa 20 Hz:n rajapyykinkin ilman merkittävää vaimennusta. Julkaistuissa mittaustuloksissa on kaiuttimen vapaakenttävasteessa näkynyt lievä piikki 20 kHz:n tienoolla. Tämä ei ole itse asiassa mikään todellinen puute, sillä kuten tiedämme, niin ilma vaimentaa jo noita taajuuksia enemmän kuin alempaa aluetta ja lisäksi korvamme ovat jo merkittävästi epäherkempiä noilla taajuuksilla. Muut diskanttialueen ominaisuudet ovatkin paljon tärkeämpiä.

Lukija on mahdollisesti kuullut dynaamisten kontrastien ja harmonisten taajuuksien toiston puhtauden tärkeydestä, David Wilsonin keskeisistä suunnittelutavoitteista. Nämä tavoitteet on helposti kuultavissa Sasha W/P:n soinnissa. Musiikki esitetään puhtaasti, realistisesti ja kauniisti, olipa kyseessä dynamiikkahuiput tai sitten pienemmät signaalin vaihtelut. Dynamiikan, nopeuden ja kontrollin suhteen puutteita on turha etsiä! Myös instrumenttien harmoniset sointipiirteet välittyvät hienosti ilman, että hukattaisiin luontaisia lämpimiä sävyjä. Viulut ja kitarat soivat oikeanoloisesti, rikkaasti, yksityiskohtia viljellen ja todellisia konserttielämyksiä muistuttaen. Jotkut kilpailijat, kuten Sonus Faberin Stradivarit, voivat kuitenkin olla näiltä osin himpun etevämpiä, mutta omaavatkin sitten ainakin suhteellisia puutteita joillakin toisilla osa-alueilla, esimerkiksi dynamiikassa.

Melodioihin keskittyminen paljastaa esityksestä sävelkorkeuspuutteet. Laitteisto ja kaiuttimet voivat sutata tätäkin puolta enemmän tai vähemmän, erityisesti hyvin matalilla ja korkeilla taajuuksilla. Sasha W/P välittää musiikin rakenteet näiltäkin osin huolellisesti ja suurella puhtaudella. Koska soitan kitaraa, niin poimin hyvin usein melodioita kuuntelusessioiden lomassa. Koskaan aiemmin se ei ole ollut näin helppoa! Keskialueen melodisuuden lisäksi voin helposti poimia myös basso- ja diskanttipään kuvioita. Kaiutin täyttääkin sävelkorkeusvaatimukseni erittäin hyvin.

Sasha W/P:n bassoalue on yksinkertaisesti esimerkillinen ja ansaitsee oman jaksonsa kirjoituksessa. Henkilökohtaisesti en ole kuullut laadukkaampaa alarekisterin toistoa, kun sitä katsotaan kokonaisuutena, ainoastaan yhtä laadukasta ja erilaista. Jotkut kaiutinhirviöt sopivalla etupäällä varustettuna ovat tarjonneet alarekisterissä vielä karvan verran ulottuvampaa ja/tai iskevämpää toistoa, mutta monissa tapauksissa muiden, bassoalueenkin, piirteiden kustannuksella. Lukuisat harrastajat on yllätetty kuunteluhuoneessani esimerkiksi kirkkourkumusiikilla. Urkujen alin oktaavi ja vaativimmatkin bassorumpusarjat toistuvat vailla merkittäviä ongelmia. Suorituskyky on siis näiltä osin parempi kuin tämän kokoiselta kaiuttimelta ja sen kahdelta 8” elementiltä yleensä osataan odottaa.

Wilsonin W/P:t on laajalti luokiteltu monitorityyppisiksi kaiuttimiksi. Sasha W/P:n kyseessä ollen tämä näkemys on edelleen perusteltu, mutta kaukana koko totuudesta. Kuunteluhuoneessani kaiutin paljastaa yksityiskohdat hyvin tasapainoisesti uhraamatta muuta informaatiota tämän eteen. Olen kuullut muutamaa settiä, jotka ovat olleet jopa karvan paljastavampiakin, mutta en ole tätä pikkuruista ja osittain kyseenalaista marginaalia koskaan osannut kaivata. Käytännössä kuulen kaikki yksityiskohdat omassa kuunteluhuoneessakin, mutta nämä pari referenssisettiä vaikuttivat tarjoavan hitusen vielä lisää läpinäkyvyyttä ja selkeyttä. Kritiikin kohdentaminen ainoastaan yhteen komponenttiin on kuitenkin kyseenalaista, koska olosuhteet, muu laitteisto ja inhimilliset puutteetkin vaikuttavat havaintoihin. Tämä muuten pätee kaikkiin muihinkin muutoin kuin parivertailuna tehtyihin vertailuihin!

Tapani Lappi on todennut useaan otteeseen, että Wilsonin kaiuttimet ovat äänikuvan mestareita. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä, joskin erot eivät ole välttämättä suuria ja jotkut Audio Physicin kaiuttimilla saadut kokemukset ovat näiltä osin omalla listallani yhtä korkealla. Nykyisellä etupäällä varustettuna Sasha W/P tuottaa uskomattoman ulottuvan ja luontevan rekonstruktion äänitystilasta, olipa se sitten pubi, halli tai vallan areena. Lisäksi se jäsentelee äänikuvassa muusikot ja heidän instrumenttinsa mainiosti. Joihinkin muihin referensseihin verrattuna tätä ei ole kuitenkaan tehty ihan kaikkein terävimmällä otteella, mutta kuitenkin hyvin vaikuttavalla ja mieleenpainuvalla tavalla!


Ensi alkuun kuvailen hiukan ajatuksia Sasha W/P:n ja W/P 7:n eroista. Kunnioitan edelleen suuresti W/P 7:n ominaisuuksia ja suorituskykyä. Se on yhä hieno kaiutin ja edelleen myös kilpailukykyinen. Käytettynä ja murto-osaan uuden hinnasta lunastettuna se on mielestäni lyömätön ostos. Pidin sen tuottaman äänimaailman välittömyydestä, nopeudesta ja kontrollista todella paljon. Lisäksi jo se tarjosi super-bassoa ja hienoa ylärekisteriä. Mutta sekään ei ollut tietenkään täydellinen kaiutin, eikä ole muuten Sasha W/P:kaan, vaikka onkin parempi. W/P 7 kärsi hienoisesti soinnin ohuudesta ja kuivuudesta ylemmällä bassoalueella ja lisäksi lievästä epäjatkuvuudesta ja kulmikkuudesta, kuten teki muuten Maxx 2:tkin. Näillä osa-alueilla Sasha W/P ottaa selvän askelen parempaan suuntaan. Se tarjoaa parempaa neutraliteettia basso- ja keskialueella, ”liimaa” eri osataajuusalueet luontevammin yhteen, itse asiassa paremmin kuin yksikään kuulemani Wilson Audion kaiutin tähän mennessä. Lisäksi Sasha W/P tarjoaa rikkaamman, ulottuvamman ja painavamman bassoalueen ja hienoisesti puhtaamman diskantin.

Miten Sasha W/P menestyy sitten vertailussa kilpailijoihinsa. Tiedän toki, että niitä on runsaasti: Magico S5/Q3, B&W 801D, Sonus Faber Amati/Stradivari, Kef Blade ja 207/2, Dynaudio Master Evidence ja Evidence Temptation, Focal Maestro Utopia ja Acapella High Violoncello II vain muutamia mainitakseni. Kuten oletettua, niin en ole päässyt tekemään suoraa parivertailua näiden kaiuttimien kanssa, mutta olen kuitenkin kuullut suurinta osaa laadukkaalla etupäällä varustettuna, jopa useita kertoja. Magicon tuoteperheestä olen kuullut vain Q5, Q1 ja V2-malleja. Rehellinen mielipiteeni on, että nämä kaikki kaiuttimet ovat ns. superkaiuttimia ja voivat kukin tarjota ns. äänitaivaan kuulijoilleen, kuitenkin vain sopivassa kuuntelutilassa, sopivalla ja riittävän korkeatasoisella elektroniikalla varustettuna sekä kunnolla sijoiteltuna. Silti olisin valmis lyömään vetoa, että Sasha W/P on monilla osa-alueilla erittäin kilpailukykyinen, kuten suorituskyvyn tasaisuudessa, joka on itselleni hyvin tärkeätä. Toinen ehdottoman kilpailukykyinen piirre on alarekisterin ja alemman keskialueen laatu, jossa kaiutin on hämmästyttävän hyvä. Kolmas, lähes itsestään selvä vahvuus on dynamiikka ja sen kontrastit. Neljäntenä on tapa, jolla kaiutin maalaa äänimaiseman, eli äänikuvan. Voisin helposti jatkaa listaa, mutta jo nyt on nähtävissä se, minkä vuoksi Sasha W/P on niin korkealla arvostuslistallani. Toki myönnän, että yksittäisissä piirteissä, kuten aivan äärimmäisessä yksityiskohtien paljastamisessa ja diskanttipään puhtaudessa jokunen kilpailija lienee hiukan niskan päällä. Mutta kokonaisuus arvioiden Sasha W/P on varmasti parhaiden joukossa, ja helposti onkin.


Vaikka Sasha W/P:n markkinoille saattamisesta on vierähtänyt jo pitkä tovi, niin minun täytyy todeta, että Wilson Audio on tehnyt hyvää työtä sen tuotekehityksessä, ei epäilystäkään. Jopa kaiuttimen ulkonäkö on saatettu, tietenkin näin subjektiivisesti arvioiden, puoleensavetäväksi. Ainoa asia, joka on minua häirinnyt kaiuttimessa, on sen naparuuvit. Jostain syystä en saa niitä kiristettyä niin jämäkkään tilaan kun sain W/P 7:n aikana. En tiedä onko kyse materiaalista, hiukan väljistä kierteistä vai mistä. Naparuuvien reipas kiristäminen tuottaa toki riittävän tiukan kontaktin eikä kaiutinkaapelin kantaa sormin kevyesti heiluttamalla saa liitosta liikkumaan. Lopputulos voisi vain olla vieläkin luotettavamman oloinen.

Äänellisesti kaiuttimen suorituskyky on käytännössä hyvin, hyvin vaikuttava ja yhä kilpailukykyinen, korkea hintakin huomioiden, vaikka jotkut yrittävät melko epätoivoisesti ”kaivaa maata” Sasha W/P:n jalkojen alta väittämällä esimerkiksi sen elementtejä jo ikääntyneiksi. Melkein kaikki audiofiilit tietävät, että Wilson Audio on tehnyt pitkäaikaista ja hyvää tuotekehitystä, myös kaiutinelementtien suhteen. Silti asiasta keskustelu jatkuu. Suosittelen tällaisen enemmänkin teoreettisen ja teknisen keskustelun taka-alalle jättämistä ja Sasha W/P:n kuuntelemista sopivassa kuunteluhuoneessa, riittävän voimallisella ja laadukkaalla elektroniikalla ajettuna. Tämä saattaa nimittäin hyvinkin auttaa ymmärtämään kaiuttimen idean. Jos ei, niin erilaisuutta tarjoavia vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Henkilökohtaisesti odotan suurella mielenkiinnolla kuinka W/P-tuotetta parannetaan edelleen tulevaisuudessa. Ainakin siihen saakka Sasha W/P on kuitenkin yksi referenssikaiuttimistani, jonka kanssa elän onnellista harrastuselämää.